Täällä on riemu noussu korkeuksiin, kevät alkaapi pikkuhiljaa tulemaan. Ilma oli kuin morsian josta innostuimme lenkkeilemään ihan himona. Kolme tuntia meni ihan helpolla, kun koirat juoksi vapaana edeltä maija käppäili perässä. :) Tämä on elämää.
Laajalla auratulla alueella otimme hieman tottistakin. Atsolla oli melekoset häiriöt, kun ei sisko meinannu jäähä paikallaan oloon odottamaan. Ja mittää toloppaa ei tietenkään ollu mailla eikä halmeilla. Lopulta mää luovutin ja Atso teki loistavaa seuraamista, vaikka sisko kiehnäs kylessä kiinni (hallaa ois tehnyt enemmän se, että jos oisin hymyä komentanu pois). Joo ei Atson hermoja ja keskittymiskykyä oo turhaan ihmetelty. :D
Hymylle ottiin kanssa pätkiä `katsomista` kuten hänen kielellään sanotaan. Teki ihan ok työskentelyä, välillä meinas mennä hieman edelle mutta petras taas. Ainakin sen nyt huomasin, että Hymy reeneihin kunnon riehumisen jäljiltä. Ei oo niin lennokasta reenaamista. :D
Parit kokeet on kateltu valmiiksi, jospa sitä uskaltais mennä taas yrittään tauon jälkeen. Vois mennä ihan hyvinkin, jos maija vaan jännittäs niin hirveesti. Se ilo siitäkin on, kun mä jännitän niin Atso tekee entistä parempaa työtä, ja tekee kaiken pilkun tarkalleen niin kun maija sanoo. Eli ongelma on se, että muistaako Maija sanoo oikein. :D Noh jatketaan harjoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti