Uusi vuosi ja uudet tuulet, ja hieman epäonnea

Vuosi vaihtui, blogi vaihtui... Päätin laittaa uuden blogin pystyyn kun edellinen alkoi reistaileen. Täällä nyt sitten kirjuutellaan muutakin kuin reeneistä. Kaikesta mein elämästä. Toivotaan vaan, että allekirjottanut muistaa vaan päivitellä tätä hiukan paremmin kuin edellistä.

Vuosi alkoi kivasti, eipä mittää sanomista ollu. Touhua on riittänyt niin koirien kanssa kuin muussakin elämässä. ajatus oli viiä neitonen mätsäriin loppiaisena mutta meikä ole sellasessa räkätauissa että eipä paljoa innostanu kylmään maneesiin lähtä päiväksi seisoon. Paikalla olikin ollut paljon koiria ja päivä oli venynyt pitkälle iltäpäivään. Minna olisi Hympyn kaa käyny pyörähtelemässä, mutta joutuikin sitten vaan katselemaan, kun me jäätiin peiton alle parantelemaan.

Lunta tulikin tälle talvelle. Ja Sitä ON paljon. Helmikuun alussa oli sellanen 4 päivää, kun tuli lunta tauotta. Äippäkin tuli lomalle tuolta etelän lämmöstä. Atso oli niin hämmästynyt, ettei ollu uskoa silmiään kun astelivat ovesta sisään. Sitten, kun se tajus, että noi oikeesti seisoo tuossa, niin riemu se vasta repes. Illalla sitten istuttiinkin surkian näkösenä tuulikaapissa, oven takana; kun Äippä lähti. Hymy oli kanssa haltioissaan kun mummun näki. Nytkin aina, kun kävellään mummulan ohi niin Hymy se on sinne pää viientenä jalkana menossa. Atso kävelee vaan ohi. Mutta sitten taas kun nyt kävelivät Äipän kaa siitä ohi niin se oli sitä mieltä, että nyt mennään kottiin. Se näemmä ymmärtäny sen että se asuu nyt täällä ja mun kaa mentäessä me mennään tänne. Mutta sitten porukoittensa kanssa se oli automaattisesti menossa kottiin. Voi toinen on niin suloinen.

Helmikuu se näyttää olevan "epäonnen kuukausi". Viime vuonna murtu tirppanalta jalka ja tänä vuonna sitten alotettiin korvatulehuksella. Eipä se ainoaksi lekuri reissuksi jäänyt, vaan seuraavan keskiviikon yöllä sitten lähettiinkin päivystykseen. Onneksi oli väärä hälytys ja kaikki on rakkaalla rinsessalla paremmin kuin hyvin.

Noh viikonlopun yli päästiin ilman mittään erityisi ongelmia. Sitten maanantai aamulla timo tuli herättään, että Atso yskii ja röhkii. Ja niin se poika tekikin, tunnin päästä alkoi liman oksentaminen. Ja ilta päivälle saatiin aika lekuriin ja tuloksena yskä. Että täällä tämmöstä. Nyt sitten toinen on täys levossa ja toinen alkaa olla telämänsä kunnossa. Mutta Atso on kyllä sitä mieltä että levon sais tukkia sinne missä valoa ei näy. Joka välissä onpi siskoa härnäämässä leikkiin. :) Ja sitten röhkitään.